Opiskelijatarinoita

Seuraavien linkkien avulla pääset tutustumaan meillä opiskelleiden opiskelijatarinoihin:

  • Etäopiskelu ajasta ja paikasta riippumattomasti ratkaiseva tekijä Ville Kallio (aloittanut 2022)
  • Joustavat opiskelumahdollisuudet "mätsäsivät" - Tutkinto loppuun Japanista käsin Tuukka Talasmo (aloittanut 2019, valmistuu 2022)
  • Kun tähdet asettuvat oikeaan asentoon Heli Manninen (aloittanut 2017, valmistunut 2019)
  • Opiskele, missä haluat, vaikka Brasilian lämmössä Rony Franca Leppänen (aloittanut 2017, valmistunut 2019)
  • Miksi Espoosta Kokkolaan opiskelemaan? Mona Marttila (aloittanut 2017, valmistunut 2019)
  • Parigradu – yhteisellä tiellä Laura Kinnunen ja Petri Niemi (valmistuneet 2017)
  • Etänä ja työn ohessa opiskelevan arki Marjo Heikkilä (valmistunut 2013)
  • Tiedon nälkään Jan Salin (valmistunut 2014)
  • Palkitsevaa tietojen päivittämistä Merja Tikkakoski (valmistunut 2003)
  • Elinikäinen oppiminen Jukka Määttälä (valmistunut 2005)
  • Rohkeutta uusiin tehtäviin Jyrki Leijala (valmistunut 2005)

Etäopiskelu ajasta ja paikasta riippumattomasti ratkaiseva tekijä

Ville Kallio mietti viime syksynä, kuinka voisi laajentaa aiempaa tietotekniikan alan osaamistaan vielä yliopistotasolle. Kymmenen vuoden takaa löytyi tietojenkäsittelyn tradenomin tutkinto, jossa toisena pääaineena hänellä oli ollut ohjelmistokehitys.

Hämeen ammattikorkeakoulussa tietoarkkitehtina työskentelevä Kallio halusi lisää oppia, mutta koska perhe oli asettunut Hämeenlinnaan ja työpaikkakin löytyi sieltä, oli reunaehdot opiskelulle asetettu.

- Olin päättänyt, että jos löytyy paikka ja ala, jossa on mahdollisuudet etäopiskeluun paikasta ja ajasta riippumattomasti, niin siihen sitten lähden, Kallio kertoo ensimmäisistä kriteereistään opiskelupaikan suhteen.

Kallio oli kuullut aiemmin eräältä Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen maisteriohjelmassa opiskelleelta tuttavaltaan, että opinnot olivat täysin etäopintoina suoritettavissa.

- Hän suositteli, että jos haluan joustavasti käydä opintoja, niin tuossa voisi olla paikka. Ja sitten lähdin tutkimaan vielä lähemmin. Kun tarjolla oli vielä tietotekniikan maisterikoulutus, niin sehän osui kuin naula päähän.

Työn ja perheen sovittaminen opiskeluun tärkeää

Kallio tutki läpi eri opiskeluvaihtoehdot Opintopolusta, mutta ajasta ja paikasta riippumattomia maisteritasoisia vaihtoehtoja ei juuri ollut – Kokkolaa lukuun ottamatta. Tämä selkeytti valintaa yliopistokeskuksen suuntaan entisestään.

- Päiväopiskelussa olisi kiva, että voisi päivät käyttää opiskeluun. Mutta kun on päivätyö ja perhe, niin pitää ihan käytännön vuoksi katsoa, että milloin opiskelee, toteaa Kallio, joka opiskelee enimmäkseen iltaisin ja viikonloppuisin.

Ohjausta jo hakuvaiheessa

Etäopiskelu oli Kalliolle tuttua jo ennen maisteriopintoja, sillä hän oli suorittanut työn ohessa sekä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon että ammatillisen opettajakoulutuksen.

Aikaisemmasta etäopiskelukokemuksesta huolimatta hän piti hakuvaiheen jälkeistä tutustumiskurssia tärkeänä:

- Tutustumiskurssi oli paikallaan, sillä sen avulla sai hyvän kuvan ajankäytöstä. Se antoi siinä mielessä oikean kuvan, että jos siinä vaiheessa olisi jo tullut haasteita tai aikataulullisia ongelmia, niin olisi pitänyt miettiä uudelleen, kertoi Kallio ennen valintaa suoritettavasta Johdatus sulautettuihin järjestelmiin -kurssista.

Tietotekniikan maisteriohjelmasta kiinnostuneet voivat olla yhteydessä koulutuksen järjestäjään jo ennen yhteishakua ja selvittää omaa tilannettaan. Näin teki myös Kallio, joka kävi täyttämässä cinetcampus.fi-sivustolla ilmoittautumislomakkeen. Lomakkeen täytön jälkeen hän pääsi tutustumiskurssille mukaan, mutta myös sopimaan jo ensimmäisestä HOPS-palaverista koulutussuunnittelijan kanssa. HOPS tarkoittaa henkilökohtaista opiskelusuunnitelmaa.

- Hakuvaihe oli selkeä, ja jo siinä vaiheessa katsottiin HOPSia yhdessä. Kun jo alussa käytiin kaikki tarpeelliset asiat läpi, ei jäänyt mitään erityistä epäselvyyttä siitä, mitä vaaditaan valintaan ja opiskelupaikan saantiin, kiitteli Kallio henkilökohtaista ohjausta hakuvaiheessa.

- Hyvä ohjaus on jatkunut myös valinnan jälkeen. Eilen illalla laitoin HOPSiini liittyen tarkentavia kysymyksiä, ja jo aamulla sain vastaukset kysymyksiini. Ohjauksesta on kyllä saanut kuvan, että minusta välitetään opiskelijana, myöntää Kallio.

Sensoriverkot kiinnostavat

Kallion maisteriksi etenemistä on varmaan vaikea muutoinkaan ”estää”, niin hyvä vauhti miehellä on päällä. Ensimmäinen perehdytyskurssi on jo suoritettuna ja uusia jo aloitettuna. Algoritmien maailma herätti alussa hieman tuskaa, mutta ei aikaakaan, kun se tempaisi mukaansa.

Edessä odottavat vielä suuntaavaat sensoriverkko-opinnot, joita Kallio tuskin malttaa odottaa.

- Aikaisemmin olen tiedostanut, että tietoliikennepuoleen pitää panostaa. Mutta kyllä minä kovasti odotan, että pääsen kiinni substanssialaan, oppimaan lisää sensoriverkoista ja IoT-maailmasta, katsoo Kallio tulevaisuuteen.

Kovan innostuksen ymmärtää hyvin, sillä saattaahan se avata uusia ovia myös työrintamalla. Esimerkiksi HAMK:n tutkimusyksikkö saattaisi tarjota Kalliolle uusia haasteita, joita voisi lähteä tulevaisuudessa kehittämään.

Joustavat opiskelumahdollisuudet "mätsäsivät" - Tutkinto loppuun Japanista käsin

Reilut kolme vuotta sitten aloitetut Tuukka Talasmon maisteriopinnot lähestyvät loppua. Jäljellä on enää gradun loppuun saattaminen ja yhden kurssin suorittaminen, sitten tutkinto olisi kasassa. Talasmo on opiskellut suunnitelmallisesti kohti tutkintoa työ- ja perhe-elämän ehdoin.

- Joustavuus opiskelussa on sopinut mulle täydellisesti, että tämä on ollut mulle aika täydellinen "mätsi" opiskelutyyliini suhteen. Työssä on ollut liukuva työaika, niin olen pystynyt keskellä päivää pitämään lyhyen ruokatauon ja opiskelemaan sitten pari tuntia, jonka jälkeen olen taas jatkanut töitä, kertoo omista opiskelutavoistaan Talasmo.

Talasmon opinnot ovat sujuneet suunnitelmien mukaan, sillä maisterin tutkinnon suorittamiseen on mennyt kolmisen vuotta varsinaisena opiskelijana. Varsinaisena opiskelijana hän aloitti Jyväskylän yliopistossa 2019 ja nyt keväällä 2022 hän saa tutkinnon valmiiksi. Ennen varsinaiseksi valintaa hän suoritti avoimessa yliopistossa niin sanottuja täydentäviä opintoja.

Jo hakuvaiheessa opiskelun ykköskriteeriksi nousi opintojen joustava suorittaminen. Pienen netissä surffailun jälkeen automaatiotekniikan insinööriksi aiemmin valmistunut Talasmo oli valintansa tehnyt opintopaikkansa suhteen.

- Kyllä minulla suurin syy hakeutua juuri Chydeniuksen maisteriopintoihin oli etäopinnot. Minulla oli työ ja perhe Helsingissä ja sain näin opiskella niiden ehdoilla, näkee tärkeimmiksi kriteereiksi opintopaikan valinnan suhteen Talasmo.

- Etäopiskelu onnistuu kyllä, jos on motivaatiota opiskella. Silloin se on vaikeata, jos joutuu pakotetusti opiskelemaan. Minulla on aina ollut halu oppia uutta, niin opiskelu on ollut kiinnostavaa, toteaa Talasmo, joka halusi laajentaa aiempaa osaamistaan juuri tietotekniikan alalle.

Etäopintojen tarjoamisen pitkä kokemus näkyi

Yliopistokeskuksen maisteriohjelman 15 vuoden kokemus etäopintojen järjestäjänä on myös näkynyt käytännössä hyvin Talasmon mielestä. Hyvää vertailukohtaa antaa Japanissa vaihto-opiskelijana talven aikana myös Chiban yliopistoon suoritetut opinnot.

- Nyt etäopetuksen toimivuuden huomaa hyvin, kun on voinut vertailla. Kun Chydeniuksessa on tehty sitä monta vuotta ja Chiban yliopistossa se on tullut vähän päin naamaa yhtäkkiä koronan vuoksi, niin voi sanoa, että kyllä Chydeniuksessa on hoidettu tosi hyvin nämä etäopiskelumahdollisuudet, antaa tunnustusta opiskelujärjestelyille Talasmo.

Koko opintojen ajan Talasmo on pystynyt tekemään testaus- ja kalibrointiasematöitä Helsingissä, aina syksyyn saakka, jolloin hän jäi opintovapaalle saattaakseen opinnot loppuun. Syksyn aikana hän muutti perheensä kanssa Japaniin ja on suorittanut myös siellä opintoja.

Opinnoista hyötyä työelämään

Talasmo on saanut opinnoilta, mitä lähti hakemaan. Aiempi tutkinto automaatiotekniikan puolelta on toiminut hyvänä pohjana sensoriverkkoasioihin.

- Opintojen loppupuolella tehtävä sensoriverkkoprojekti oli kiva, kun sain siinä yhdistää aiemmat ja nykyiset opit. Sensoriverkot on ollut muutoinkin kiinnostava aihealueena, ja IoT on mielenkiintoisin aihe. IoT:hen liittyen teen myös gradua nyt, sanoo Talasmo.

Ennen valmistumista ja uusien haasteiden odottamista on kuitenkin gradu kirjoitettava valmiiksi. Talasmolla askelmerkit ovat jo selvillä, eikä opinnoista saatavat opit jää syrjään.

- Haluan oppia koko ajan lisää ja siksi vaihdankin työpaikkaa. Nyt ihan pian aloitan team leaderina uudessa japanilaisessa softatestausfirmassa, jossa tehdään myös IoT-testausta.>

Kun tutkinto on taskussa, on taas hyvä keskittyä työelämän haasteisiin tosissaan. Ainakin vähäksi aikaa, sillä Talasmon puheista saa nopeasti semmoisen kuvan, että miehellä on vielä uusia, opittavia asioita jäljellä.

Kun tähdet asettuvat oikeaan asentoon

Yliopistokeskuksen maistereiden valmistujaisjuhlassa 29.11.2019 filosofian maisteriksi (tietotekniikka) valmistunut Heli Manninen kuvailee tuntemuksiaan opiskelijapuheessa näin.

”Digitalisaatio vyöryy ylitsemme kaikilla elämän osa-alueilla. Tiedon määrän räjähdysmäinen kasvu ja dynaaminen aikaperspektiivi haastaa ihmisiä ja organisaatioita monella tasolla.” Näillä lauseilla alkaa toukokuussa valmistunut opinnäytteeni johdanto. Nämä sanat sopivat hyvin myös tämän puheenvuoron aloitukseksi.

Jyväskylän yliopisto myönsi minulle filosofian maisterin tutkinnon kesäkuussa. Valmistuin tietotekniikan maisteriohjelmasta, opintosuuntanani koulutusteknologia. Koulutusteknologian opintosuunnan tavoitteena on kouluttaa tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön ammattilaisia sekä tietotekniikan opettajia ja kouluttajia. Tietotekniikan maisteriohjelma viettää tänä vuonna juhlavuotta, ensimmäiset opiskelijat aloittivat opintotaipaleensa 20 vuotta sitten.

Tutkailin tähän puheenvuoroon valmistautuessani syksyllä ilmestynyttä yliopistokeskuksen vuosikirjaa. Vuosikirjan viimeisillä sivuilla kuvataan Kokkolan yliopistokeskus Chydeniusta numeroina. Edellisten viiden vuoden maisterin tutkintojen määriä katsoessani huomasin edustavani vähemmistöä. Tuon tilaston perusteella tänäkin vuonna täältä valmistunee ylivoimaisesti eniten kasvatustieteen maistereita ja toiseksi eniten yhteiskuntatieteiden maistereita. Vaikka Jyväskylän ja Oulun yliopiston maisteriohjelmista valmistuneet filosofi-an maisterit laskettaisiin yhteen, osuus näyttää silti jäävän pienimmäksi vuosittain.

Chydeniuksen vuosikirjassa todetaan tietotekniikan maisteriohjelman painottuvan vahvasti etäopetukseen. Niin vyöryi digitalisaatio minunkin ylitseni ja mahdollisti opiskelun verkkovälitteisesti. Asun Ristiinassa, siis Etelä-Savossa, Mikkelin eteläisessä kaupunginosassa. Kun puolisoni kannustama aloin kolme vuotta sitten tutkia mahdollisuuksia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseksi, tuntuivat tähdet asettuvan taivaalle juuri oikeaan asentoon nähdessäni maisteriohjelman, josta minulla nyt tutkinto on. Kaikki olisi ja oli mahdollista Ristiinasta käsin. Olen tänään elämäni ensimmäistä kertaa Kokkolassa ja yliopistokeskuksella. Paikassa, joka toteutti opintopolkuni ja johdatti päämäärään - ylempään korkeakoulututkintoon.


Verkko-opiskelussa puhuttaa kasvokkaisen kanssakäymisen ja nonverbaalisen viestinnän puute ja sitä seuraava persoonattomuus. Suoritin kaikki opintoni digitaalisten oppimisympäristöjen, videoneuvotteluyhteyksien ja sähköpostin välityksellä. Matkan varrella on tehty oppimistehtäviä, osallistuttu verkkois-tuntoihin, tuotettu dokumentaatioita digitaalisin ryhmätyövälinein, tuotettu videotallenteita ja sitten reflektoitu tuota kaikkea ja vähän muutakin. Kokemukseni mukaan välimatka ei ole yhteisöllisyyden este, teknologia-avusteinen viestintä vain vaatii enemmän oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta. Sillä jonkin minusta ja persoonastani on täytynyt välittyä bittienkin mukana tänne asti, tuskin tässä muuten puheenvuoroa pitämässä olisin. Mutta tämän illan jäl-keen voin ainakin mainita, että olen opintojeni takia käynyt yliopistokeskuksellakin.


Toimin tällä hetkellä määräaikaisessa lehtorin tehtävässä informaatioteknologian koulutusyksikössä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Tutkintotodistuksen myötä saavutettu kelpoisuus muutti nimekkeeni tuntiopettajasta lehtoriksi. Ja myönnettävä on, että se kuulostaa omiinkin korviini asiantuntevalta ja erikoistuneelta tehtävänimikkeeltä. Mutta saavutettu tutkintotodistus on toteuttamassa vieläkin suuremman unelman. Määräaikainen tehtäväni on vuodenvaihteen jälkeen jatkumassa toistaiseksi voimassa olevana lehtoraattina. Kyseessä on elämäni ensimmäinen vakituinen työsuhde, vaikka olenkin täyttänyt 21 jo parikymmentä kertaa. Maisteriohjelman koulutustavoite on siis täyttymässä kohdallani kutakuinkin täydellisesti.


Minun taivaallani ovat tähdet viime aikoina kimmeltäneet erityisen kauniisti. Mutta emmehän me koskaan etukäteen tiedä, mitä tähtiin on kirjoitettu. Ajatuksia hetken merkityksellisyydestä ja kaiken suhteellisuudesta muotoillaan mielestäni oivallisesti sanoiksi esimerkiksi kappaleessa Turisti, jonka takana on Vesterinen yhtyeineen. Ja lainaan:


”Tuijotellaan taivasta, se on taas hiljainen,
ohikiitävästä tulee ikuinen.
Me ollaan velkaa niille, jotka menneet on
ja niille, jotka saavat seuraavan vuoron.
Me ollaan vaan käymässä vaan,
me ollaan turisteja kaikki päällä maan.
Ollaan vaan käymässä vaan,
seuraavat jo siellä oottaa vuoroaan.”


Kiitos Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. Tarjoatte mahdollisuuden realisoida unelmat tavoitteiksi. Teillä todellakin on uskallusta ja halua olla etukenossa. Omasta puolestani haluan erityisesti kiittää tietotekniikan maisterikoulutuksen väkeä ja lausua vielä ääneen erilliset kiitokset Mikolle ja Elinalle.


Lämpimät onnittelut jokaiselle tänä vuonna valmistuneelle ja valmistuvalle uudelle maisterille! Päämäärä muuttuu määränpääksi. Ainakin hetkeksi.

Heli Manninen

Opiskele, missä haluat, vaikka Brasilian lämmössä

Kuka olet, mistä tulet?

Olen Rony Franca Leppänen, 26-vuotias Turun Ammattikorkeakoulusta vuoden 2016 kesäkuussa valmistunut tuotantotalouden insinööri. Olen syntynyt Raisiossa ja asunut pääosin Turun seudulla, mutta viimeiset lähes kolme vuotta olen asunut vaimoni kanssa João Pessoassa, Brasiliassa.

Miksi valitsit juuri tämän maisteriohjelman?

Pian insinööriksi valmistuttuani ja Brasiliaan muutettuani pohdin, että miten tästä tulisi seuraavaksi pohjustaa ja rakentaa tulevaisuutta. Sen verran olin suunnitellut ja valmistautunut, että minulla oli hakemuspaperit vetämässä paikallisen liittovaltion yliopiston taloustieteiden maisteriohjelmaan. Mutta, päätös mahdollisesta hyväksymisestä kesti vielä pitkään ja toki ei ollut myöskään varmaa, että pääsenkö kyseiseen ohjelmaan edes opiskelemaan. Lisäksi minulla oli aina ollut halu suorittaa ylempi korkeakoulututkinto suomalaisessa korkeakoulussa. Pohdin, että Suomessa monia kursseja ja jopa erillisiä opintokokonaisuuksia on pystynyt suorittamaan etänä verkossa. Olisikohan jollakin korkeakoululla kokonainen maisterin tutkintokin opiskeltavissa etänä?

Näin löysin puhtaasti googlaamalla Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen ja erityisesti tietotekniikan maisteriohjelman. Lisäksi pohjakoulutuksesta riippuen Chydenius näytti tarjoavan erilaisia opintopolkuja. Tämä vaihtoehto vaikutti todella hyvältä ja tuntui vastaavan vaatimuksiani. Laitoin saman tien sähköpostia Chydeniukselle, johon vastauksen pian sainkin ja asiat lähtivät etenemään reippaasti. Viikon päästä olin jo suorittamassa täydennettäviä opintoja ja näin suunnitellun opintopolun mukaisella matkalla kohti sensoriverkkojen maisteriohjelmaa.

Miten opiskelet? Miten opinnot ja opiskelujärjestelyt ovat vastanneet tarpeitasi?

Kuinka ollakaan minut lopulta hyväksyttiin myös taloustieteiden maisteriohjelmaan, joten siitä alkoi taival kahden maisterin tutkinnon samanaikaisessa suorittamisessa. Otin haasteen kuitenkin vastaan innostuneena ja päämäärätietoisena. Käytännössä se aika, minkä taloustieteen opinnot ovat antaneet myöden, on tullut käytettyä etäopintojen edistämiseen. Tämä on onnistunut olosuhteisiin nähden hyvin, vaikkakin vaatinut lukuisten viikonloppujen uhraamisen. Tällä hetkellä viimeistelen taloustieteiden gradua, jonka jälkeen alkaa sitten tietotekniikan gradun työstäminen.

Onnistuminen opinnoissa on kurinalaisen työnteon lisäksi myös onnistuneiden opiskelujärjestelyiden tulosta. Erilaisia monimuoto-opiskelussa käytettäviä koulutusteknologioita hyödyntämällä Chydenius takaa opintojen sujuvan suorittamisen ajasta ja paikasta riippumatta – tämän voin täysin allekirjoittaa näin ulkomailtakin. Lisäksi Chydeniuksen tarjoamien opintojen rinnalla yhteistyö Jyväskylän yliopiston kanssa on tuonut uusia ulottuvuuksia vapaavalintaisiin syventäviin etäopintoihin, joka on entisestään motivoinut opiskelua. Näin olen sensoriverkkojen lisäksi pystynyt kartuttamaan osaamistani muista ajankohtaisista aiheista, kuten data-analytiikasta ja kyberturvallisuudesta. Opiskeluinto on vain kasvanut kasvamistaan opintojen aikana ja uskonkin vahvasti, että matka jatkuu myös jatko-opintojen puolelle.

Kenelle suosittelet koulutusta?

Kuten mainittua, niin Chydeniukselle on mahdollista päästä opiskelemaan eri pohjatiedoilla. Itsellä pohjakoulutukseni antoi tasan 5 opintopistettä täydennettäviin opintoihin eli minun tuli suorittaa suurin osa täydennettävistä opinnoista ennen hyväksymistä itse maisteriohjelmaan. Tämä ei missään nimessä ole mahdotonta ja suorittamisvauhti riippuu viime kädessä itsestä. Olen ollut erittäin tyytyväinen opintoihin ja myöskin siihen opintojen tuomaan sisäiseen kasvuun, jonka olen itsessäni havainnut viimeisen reilun parin vuoden aikana. Voin siis erittäin lämpimästi suositella opintoja Chydeniuksella aivan kaikille – pohjakoulutuksesta riippumatta!

Rony Leppänen

Miksi Espoosta Kokkolaan opiskelemaan?

Kuka olet ja mistä tulet?

Olen Mona Marttila, 37-vuotias tietotekniikan insinööri (AMK). Olen syntynyt Helsingissä, mutta muuttanut 2000-luvun alussa Espooseen. Olen naimisissa ja minulla on yksi lapsi. Viimeiset 7 vuotta olen työskennellyt media-alalla digitaalisen liiketoiminnan kehitystehtävissä.

Miksi hakeuduit opiskelemaan juuri Kokkolan yliopistokeskus Chydeniukseen?

Minusta oli jo pidempään tuntunut siltä, että haluaisin jatkaa opintojani yliopistossa. Omalla alalla pysyminen tuntui luontevimmalta, mutta halusin ensin aloittaa totuttautumalla opiskelurytmiin takaisin. Opiskelin ensin muita aineita avoimen yliopiston puolella ja opiskelumotivaatiota tuntui riittävän. Mietin, että ihanteellisinta olisi, jos pystyisin opiskelemaan jatkossakin töiden ohessa ja perheellisenä mahdollisimman paljon etänä – eli ajasta ja paikasta riippumatta. Syötin nämä kriteerit Opintopolku.fi-palveluun ja sain tuloksena Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen tutkinto-ohjelmien kuvaukset. Innostuin siitä, että vihdoinkin työssäkäyvän aikuisen tutkinto-opiskelijan tarpeisiin vastataan – opintojen suorittaminen tuntui mahdolliselta perheeni ja työni huomioiden. Lähetin sähköpostia opinto-ohjaajalle, sillä halusin selvittää joitakin asioita etukäteen. Sen jälkeen asiat lähtivät nopeasti etenemään.

Mikä on ollut opintojen paras anti?

Näin aikuisopiskelijana ja pitkään työelämässä olleena, tällä hetkellä opintojen paras anti on kehittymisen tunne ja tunne siitä, että ovat avautuvat uuteen maailmaan. Opiskelu on myös parantanut yleisesti omia työskentelytapoja ja tuonut uutta intoa työhön.

Mona Marttila

Parigradu – yhteisellä tiellä

Onnistunut graduprosessi on kuin onnistunut ohjelmistoprojekti. Meiltä 2017 valmistuneet Laura ja Petri kertovat omista kokemuksistaan Jyväskylän yliopiston Gradublogissaan.

Laura Kinnunen ja Petri Niemi

Etänä ja työn ohessa opiskelevan arki

Tietotekniikan maisterikoulutuksesta valmistuneen Marjo Heikkilän pitämä opiskelijapuhe yliopistokeskuksen valmistujaisjuhlassa marraskuussa 2013 antaa hyvän kuvan siitä, mitä opiskeleminen aikuisena, etänä ja työn ohessa on ja vaatii.

Hyvät opiskelijat ja valmistuneet. Arvoisat opettajat. Hyvä henkilökunta ja läheiset.


Näimme Luokanopettaja opiskelijan päivään liittyvät kuvakollaasin, joka kuvasi luokanopettaja opiskelijoiden yhteisöllistä opiskelua ryhmässä. Haluaisin myös antaa kuvan millainen on etäopiskelijan tyypillinen päivä. Kuvaan voitte kuvitella minut kuulokkeet päässä ja läheisin opiskelutoveri sylissäni - Opiskelutoverini Söpö kissa ei valitettavasti päässyt paikalle vaan hän valmistunee myöhemmin.


Opiskelun tärkeyttä korostetaan nykypäivän muuttuvassa maailmassa. Olen itsekin ollut tämän näkemyksen kannalla, olenhan ison osan elämästäni kuluttanut koulun penkkejä - opiskelijana ja opettajana. Aloin kuitenkin miettiä asiaa enemmän luettuani keväällä erästä Kauppalehden blogia, otsikolla: Ei oppi ojaan kaada – paitsi käyttämätön.


Onko opiskelu sittenkään niin tärkeää? On siis varmasti syytä analysoida opintojen merkitystä yksilölle ja laajemminkin, koko yhteiskunnalle. Omallakin kohdalla asiaa tuli tuumailtua lisää, kun maisterinpaperit kolahtivat postilaatikkoon syksyllä. Mitä opinnot ovat antaneet ja mistä on pitänyt luopunut opiskelun takia.
Opintojen aikana saamme valtavasti uutta tietoa opittavaksi ja omaksuttavaksi. Tiedot ovat tulleet tarpeeseen ja olen kokenut, että voin hyödyntää oppimaani omassa työssäni. Opinnot ovat tukeneet työtäni. Tietojen lisäksi opiskelu tuo paljon muuta hyödyllistä osaamista.


Opiskeluaikaa miettiessäni tulee ensimmäisenä mieleen tarkka ajankäytön suunnittelu. Missä välissä ehtii tehdä läksyt, missä välissä kirjoittaa tutkielman, missä välissä tehdä ohjelmoinnin harkkatyön. Niin ja totuuden nimissä tietenkään en voi unohtaa sitä tosiasiaa huonosta omasta tunnosta ajankäytön suhteen: pohjaan palaneita riisipuuroja, unohtuneista tapaamisista. Tätä käytännössä aikuisopiskelijan arki on, tasapainoilua aivan liian täyden kalenterin kanssa – miten yhdistää työ, perhe, harrastukset, ystävät, sukulaiset, kodinhoito ja opiskelu… Nyt kun mietin en oikein itsekään tiedä, miten onnistuin saada kaiken mahtumaan kalenteriin, jotta opiskelu oli mahdollista. Jokaiselle meistä on ajanhallintaan opiskelun aikana kehittynyt oma tapamme. Olemme kuitenkin kaikki oppineet tärkeän läksyn työelämää varten, miten hallitta aikaa.


Toki pelkkä ajankäytön suunnittelu ei olisi mahdollistanut opiskelua, vaan mahdollistaja on tämä erinomainen tapa opiskella etänä. Aloitin yliopisto-opinnot 12 vuotta sitten. Silloin opinnot päättyivät käytännössä synnytyssaliin ja muuttoon pois yliopistopaikkakunnalta. Ajattelin, että opinnot on nyt minun osaltani opiskeltu. Viitisen vuotta sitten erään ystäväni rohkaisemana aloitin opettajaopinnot Hämeen ammatilliseen opettaja korkeakouluun, tietenkin etänä. Ope-opintojen innoittamina uskalsin tarttua maisteriopintoihin. Päätelmäni on siis, etäopiskelu mahdollistaa maisteritasoiset opinnot periferian keskelläkin. Etäopiskelu mahdollisuuden näen siis tasoarvoistavana opiskelutapana.


Etäopiskelu on minusta itsessäänkin kokemus, jota kutsuisin oppimiskokemukseksi. Erityisesti opintojen alkuvaiheessa törmäsin ennakkoluuloihin: Miten maisteriopintoja voi suorittaa kirjekurssilla? Omat ennakkoluulot ovat opintojen myötä hävinneet. Olen nähnyt etäopiskelun todella varteen otettavana opiskelumuotona, joka vaatii opiskelijalta itsenäistä otetta ja opetuksen järjestäjältä lujaa osaamista verkkopedagogiikasta. Etäopiskelu nähdään osaksi uudistuvaa opetuskenttää, tämäkin siis tärkeää oppia tulevaa varten.


Etäopiskelussa on kuitenkin eräs negatiivinen piirre nykytyöelämän vaatimusten näkökulmasta. Etäopiskelu ei mahdollista sosiaalisten verkostojen muodostumista. Työelämä toimii hyvin pitkälti ihmisten välisten verkostojen avulla. Verkostojen syntymiseen vaaditaan vuorovaikusta ja luottamusta. Aiemmista opinnoista opiskelutoverit ovat itselleni tärkeitä ystäviä ja myös tärkeä osa ammatillista verkostoani. Kehittämisideani onkin järjestää mahdollisuus opiskelijoiden väliseen tapaamiseen, vaikkapa yhteisen labrapäivän nimissä ja tietenkin jatkuen yhteiseen iltatapaamiseen.


Opiskelijan roolissa oleminen on mielestäni myös hyvää oppia opettajana toimivalla. Olleessaan pöydän väärällä puolella, eli itse opiskelijana, opettaja ymmärtää opiskelijalähtöisyyden merkityksen konkreettisesti. Opiskelijalähtöisyys ei tarkoita sitä, ettei opiskelijalta saisi ja pitäisi vaatia asioita. Minusta se tarkoittaa sitä, että opiskelija tietää, mitä häneltä vaaditaan ja odotetaan. Vaatimukset pitää ilmaista selkeästi, ei verhoiltuna mihinkään jargoniin.


Opiskelun sivutuotteena syntyy myös taito oppia. Nykyään nähdään kyky elinikäiseen oppimiseen tärkeäksi osaksi ammattitaitoa. Elinikäinen oppiminen määritetään valmiuksiksi, joita jatkuva oppiminen, tulevaisuuden uusien tilanteiden haltuunotto sekä työelämän muutokset vaativat. Nämä taidot ovat tärkeitä, jotta menestymme erilaisista tilanteista. Oppimistaitojen avulla pystymme seuraamaan yhteiskunnassa ja työelämässä tapahtuvia muutoksia ja mikä tärkeintä muutumme itse olosuhteiden mukana.


Opiskelu voidaan nähdä myös yhteiskunnalle sijoituksena, jonka tulisi tuottaa. Opintojen myötä ihmisillä on osaamista ja taitoa yritysten ja liiketoiminnan uudistaminen. Tätä kautta toivottavasti yhteiskunnankin tuotto-odotukset täyttyvät.


Kuitenkaan yksilönä en voi vähätellä, sitä onnen tunnetta, kun postilaatikkoon kolahtivat maisterin paperit. Paperit osoittavat opiskelusta saatua pätevyyttä toimia erilaisissa tutkimus- ja asiantuntijatehtävissä. Kiitos teille arvoisat opettajani ja Kokkolan Yliopistokeskus Chydenius, että olette tehneet monipuolisen ammatillisen kehittymisen mahdolliseksi. Meidän opiskelijoiden vastuulle jää, että hyödynnämme saamaamme osaamista, niin ettei se vie meitä ojaan. Vastuumme on viedä uudet opit omille opiskelijoillemme, yrityksiin ja luoda samalla jotain uutta.

Marjo Heikkilä

Tiedon nälkään

Minulla on kai aina ollut suuri into opiskelua kohtaan. Valmistuttuani ammattikorkeakoulusta sairaanhoitajaksi, ehdin työskennellä vain muutaman vuoden hoitajana, ennen kuin siirryin jälleen koulunpenkille. Toiseen ammattiini, tietojenkäsittelyn tradenomiksi, valmistuin reilun kahden vuoden kuluttua opintojeni aloittamisesta, jonka jälkeen perustimme ystävysten kanssa oman ohjelmistoalan yrityksen.

Yrityksen hektinen työ sai minut pysymään poissa opiskelujen parista, mutta vain muutaman vuoden. Saimme yritykseemme viestin Chydenius Instituutilta meneillään olevasta, työn ohella tapahtuvasta maisterikoulutuksesta ja innostuin välittömästi. Todella ystävällisen ja ammattitaitoisen henkilökunnan avulla pääsin nopeasti kiinni yliopistomaailman kiemuroihin. Nyt, muutaman opiskeluvuoden jälkeen, on gradusuunnitelmien aika ja opiskeluinto vain kasvaa.

Aluksi epäilin hiukan, kuinka raskaaksi opiskelu koituu työn ohessa, mutta jälkeenpäin ajateltuna pelko oli aivan turha. Aikataulut, luennot ja tentit on järjestetty erittäin mielekkäästi, enkä ole missään vaiheessa kokenut, että opiskelu ja työnteko olisivat kärsineet toisistaan. Aina, jos on kaivannut hiukan joustoa aikatauluihin, siihen on vastattu ja asiat järjestetty. Tietenkin opiskelut tuntuvat välillä raskailta ja aikaa vieviltä, mutta toisaalta se vain lisää opiskelun mielekkyyttä ja kasvattaa tiedonnälkää.

Opiskelu Chydenius Instituutissa on ollut juuri niin monipuolista ja haastavaa, kuin odotinkin sen olevan. Aika maisterikoulutuksessa on avartanut huomattavasti ajatusmaailmaani, sekä ammattitaitoani. Huomaan olevani varmempi päätöksissäni ja etsiväni alati uusinta tietoa alani muuttuvassa ympäristössä.

Haluan ja tiedän pystyväni vieläkin haastavampiin työtehtäviin, jonka vuoksi opiskelut tuntuvat juuri nyt, mikäli mahdollista, vieläkin mielekkäämmiltä kuin aloittaessani. Täten kehotankin kaikkia maisteriopintoja harkitsevia ottamaan rohkean askeleen kohti Chydenius Instituutin tarjoamaa tiedon virtaa. Minulle tämä on ainakin ollut päätös, jota en tule katumaan.

Jan Salin

Palkitsevaa tietojen päivittämistä

Peruskoulutukseltani olen tietokoneinsinööri ja olin ennättänyt olla erilaisissa ohjelmistoprojekteissa kymmenisen vuotta ennen kuin aloitin opiskelun vuonna 1999 tietotekniikan maisterikoulutuksessa. Halusin päivittää tietojani ja toivoin myös tutkinnon suoritettuani saavani uusia mielenkiintoisia työtehtäviä. Valmistuin vuonna 2003. Vaikka työn ohessa opiskelu on aika ajoin rankkaakin, oli se myös palkitsevaa. Olin siinä onnellisessa asemassa, että sain hyödyntää monia oppimiani asioita työtehtävissäni heti. Tuki toimi myös toiseen suuntaan. Hankittu työkokemus omalta osaltaan helpotti opiskeluja suuresti. Tällä hetkellä toimin tutkijana ja tässä tehtävässä todella saan käyttää kaikkea sitä tietoa, mitä matkan varrella on mukaan tarttunut.

Merja Tikkakoski

Elinikäinen oppiminen

Melko nuoresta iästäni huolimatta olen ehtinyt opiskella laaja-alaisesti. AMK-sairaanhoitajatutkinnon jälkeen ehdin olla puolitoista vuotta työelämässä, kunnes terveydenhuoltoalan huonot työllisyysasiat laittoivat ajattelemaan. Kiinnostukseni opiskelua kohtaan heräsi jälleen. Avoimen yliopiston tarjoamat tietotekniikan ja matematiikan perusopinnot kiinnostivat ja imaisivat minut takaisin koulupenkille.

Avoimen yliopiston puolella aloittamistani perusopinnoista siirryin myöhemmin maisterikoulutuksen opintoihin. Siirtymä oli helppo, sillä osa aikaisemmista kursseista oli ollut yhteisiä maisteriopiskelijoiden kanssa.

Aikaisempi tutkintoni ei antanut minulle ”helpotuksia” niin paljoa kuin monille opiskelutovereilleni, joten sain ahmia lähes täydet opintoviikot. Jälkeenpäin ajateltuna asian näkee positiivisemmin, sillä niin mukavan rikkauden ja lisän esimerkiksi kasvatustieteen ja johtamisen perusopinnot ovat tuoneet muuten niin teknispainotteisen alan opiskeluun.

Viimeiset lähes kolme vuotta olen toiminut Kokkolan yliopistokeskuksen informaatioteknologian yksikön tietoliikennelaboratoriossa, jonne alun alkaen menin tekemään graduani. Valmistumiseni jälkeenkään ei opiskelu ole jäänyt, sillä nykypäivänä tietojen ajan tasalla pitäminen ja osaamisen laajentaminen sitä vaativat.

Elinikäinen oppiminen on iskostunut minun ajatusmaailmaani ja näyttääkin siltä, että elämä ja oppiminen tulevat kulkemaan käsi kädessä nyt ja aina!

Jukka Määttälä

Rohkeutta uusiin tehtäviin

Olen tehnyt työurani pääasiassa tietotekniikkaan ja matematiikkaan liittyvissä tehtävissä. Yläasteen ja lukion lehtorin työn ohella olen toiminut omassa atk-alan yrityksessä. Erityisesti tietotekniikan kehitys on uusiutunut vauhdilla, mikä pani miettimään keinoja pysyä ajan tasalla. Kuin vastauksena vuosia jatkuneeseen pohdiskeluuni yritykseni sai postia Chydenius-instituutin maisterikoulutuksesta.

Koulutusohjelma räätälöitiin aiempaan koulutukseeni sopivaksi ja näin pääsin alkuun. Luentojen ja tenttien ajankohdista sovittiin joustavasti opintoryhmämme kanssa. Gradullekin löytyi sellainen aihe, että kiinnostus alan tutkimiseen yhä vain lisääntyi työn valmistumiseen asti.

Saatuani tutkinnon valmiiksi alkuvuodesta 2005 vaihdoin työpaikkani keskisuureen elintarviketeollisuuteen, yrityksen toimitusjohtajaksi. Uusi koulutus antoi lisäpotkua rohkeudelle ottaa vastaan nämä tehtävät. Nykyisessä työssäni käytän jatkuvasti tuoreita tietojani uudistettaessa yrityksen tiedonhallintaa ja kehitettäessä tuotannon automatisointia.

Yllätyin siitä, miten virkistävää ja innostavaa opiskelu työn ohessa voi olla!

Jyrki Leijala